auringon paistetta

Tässä tämä lumisateinen iltapäivä haminassa. Pohdiskelin tässä miksi ihmisillä täytyy olla niin paljon tekemistä ja menemistä, ettei kerkeä viettämään aikaa tärkeimpien ihmisten kanssa ja nauttia elämästä. Eilen heräsin kauniiseen auringon paisteeseen, puin nopeasti päälle, söin aamupalan ja kiirehdin rantaan. Noin tunnin istuin laiturilla, joka oli talveksi vedetty rantasaunan eteen ja yksinkertaisesti vain nautin auringosta. Päässäni ei ollut yhtäkään ajutusta ja annoin auringon lämmittää. Ensimmäinen ajatus, joka tuon hetken jälkeen tuli mieleen, olenko nyt huono ihminen kun en saanut mitään aikaiseksi? Minua varmasti rangaistaan, jollakin ihmeen tavalla kun yhden tunnin elämästäni uhrasin tähän, nautin auringosta. Pitkän talven jälkeen tuo aurinko tuntui aivan ihmeelliseltä ja ihanalta, vaikka tunnustaudunkin täysin talvi ihmiseksi. Mutta ehkä ihminen aina välillä tarvitsee jonkinäköistä aurinko energiaa.

"Miksi valittaisit kurjaa säätä? Yhdeksän ihmistä kymmenestä ei keksisi mitään

puheenaihetta ellei sää silloin tällöin muuttuisi."

heh..löysin tuollaisen aforismin netistä, ehkäpä se on totta. En minäkään olisi mitään kirjoittanut, ellei eilen olisi ollut niin ihana auringon paiste. Mutta ehkäpä tuo myös pätee elämään, ihmisiä ei kiinnosta, jos ei sää elämäsäkkään muuttuisi.

En tiedä ehkä olen liian innoissani tuosta antologiasta, mutta se on niin hieno ja se on hienoa, että meille on annettu tuollainen mahdollisuus. Lauantai sen kun lähenee ja antologian julkistaminenkin. Nyt sitten hiotaan kaiken näköisiä sotasuunnitelmia, miten saadaan antologiaa tarpeeksi paljon myytyä.

Mutta palaan takaisin arkeen ja tuohon harmaaseen säähän. Viime yönä oli muuten kuulemma ollut täysikuu,höh, se jäi näkemättä.

Mutta nähdään pian!

E