Välityömarkkinat

Sangen aktiivisena yhteiskunnallisena seuraajana minua on viimeaikoina alkanut huvittaa nuo uudissanat, joita virkamiehet tai Herra ties ketkä suoltavat tänne rahvaan pariin. On kolmatta sektoria, tuettua työtä, kuntouttavaa työtä ja ties mitä muuta vastaavaa. Ylivoimaisen ykkössijan ottaa kuitenkin sana välityömarkkinat. Jos sitä sanaa alkaa perkaamaan samoin kuin jotain vaikeatajuista runoa, tulkintoja sanasta löytyy vähintäänkin yhtä paljon kuin modernista runosta. Ensimmäisenä mieleeni nousee kysymys, ovatko ihmiset tippuneet johonkin vai saavuttaneet jotain, kun ovat siirtyneet välityömarkkinoille. Sanasta väli täytyisi tietenkin luontevasti ajatellen tulla ensiksi mieleen, että kysymys on väliaikaisesta työstä. Esiintyyhän sanassa sana välityö. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys. Kyllä välityömarkkinat ovat tarkoitetut pysyväksi olotilaksi. Ehkei lainlaatijan alkuperäinen tarkoitus tätä tue, mutta todellisuushan on aina jotain toista kuin visiot. Mitä siis ovat välityömarkkinat? Yhteiskunnan keino puhdistaa edes hiukan huonoa omaatuntoaan? Vai aito ja pyyteetön halu luoda ihmiselle parempaa toimeentuloa? Olkoonpa kumpaa tahansa, niin ainakin tälle kolmannen sektorin kuntouttavalle ja palkkatuetulle illuusiolle on saatu luotua kongeniaalinen nimi. Siitä minä pidän. Ei politiikan tarvitse olla niin vakavaa. Välityömarkkinat, Tavaramarkkinat..... hah hah haa......