piti vielä sanoa...

Nyt olen saapunut tänne Mikkeliin ja kokoajan etsin jotain tuttuja ja merta. Tässä lähellä on vain tuo lampi, joka nyt ei ole kovin hieno. Lauantaina sitten lähden mökkeilemään : Maalaamaan, syöttämään lampaita, lukemaan ja saunomaan.

Eilen olin illalla olin kuuntelemassa reaggeeta (vai miten se kirjotetaan). Oli kyllä todella hauskaa ! Ihan erilaista musiikkia mitä olen tottunut kuuntelemaan. Huomenna pitää hakea Bob Marleytä kirjastosta. Jamaica tunnelma jäi elämään.

Pyydän anteeksi jo kirjotusvirheitä, mutta silmät on todella väsyneet. Olen nukkunut todella vähän tai ainakin siltä tuntuu. Silmät ovat nähneet nyt liikaa.

Viimeisenä yönä keksittiin lähteä musteen tyttöjen kanssa katsomaan tähtiä Tervasaareen. Juotiin teetä, katseltiin tähtiä ja kuunneltiin merta. Juteltiin syksystä ja ymmärsin, etten muistanut yhtään mitään. Olen varmasti ollut aivan erilainen ihminen. Katselin myös eilen kotiin saavuttuani kuvia, jotka oli otettu vuosi sitten, enkä tunnistanut itseäni niissä. Olen siis varmasti todella paljon muuttunut. En tiedä, kertokoon joku muu. Tuntuu niin samalta, mutta niin erilaiselta.

Eilen sitten muuttokuorman kanssa päästiin Järvenpäähän, kaikkien mutkien kautta. Ajattiin siis jostain Askolan ja Myrskylän kautta, jossa oli hiekkateitä. Haminakaan ei ole niin landella. Sitten järvenpäähän päästyä tuntui, etten olisi koskaan lähtenytkään sieltä, olo oli hieman sekava. Hamina kummitteli mielessä ja tavarat oli Järvenpäässä. Oli jotenkin epätodellista.

Tallinnan reissu oli kyllä todella mukava kiitos siitä teille. Japani kaupat, auringonlasku ja taide. Kumun nykytaiteenmuseo oli todella upea paikka. Erityisesti sellainen nimi kuin Mägi jäi mieleen. Erityisesti se patsastaideteos oli hieno. Viimeisen tsaarin rintapatsas ja muita suurmiehiä oli seinällä rivisssä, korokkeilla rivissä ja tuijotti seinää. Taustalla tuli sekavaa puhutte. Jäin siihen oviaukkoon vain kuuntelemaan, se oli upeaa. Myös mielessäni välähti ajatus siitä, että taide on myös jonkilainen persoona. Se katsoo meitä ylhäältä päin ja se näkee kaiken. Samalla se nauraa meille, sillä pidemme itseämme liian tärkeinä ja hienoina. Vaikka olemme vikoja täynnä. En tiedä onko siinä ajatuksessa mitään järkeä. Voi olla, että olen viettänyt liikaa aikaa Hugo Simbergin kanssa, joka teki kuolemasta persoonallisen.

Tieni vie ensi viikolla taas Haminaan ja sitten on pikkuveljeni ylioppilasjuhlat. Sen jälkeen en tiedä mitä tapahtuu. Jokainen päivä tänä kesänä on todella arvoitus ja varmasti sponttaaneja retkiä täynnä.

Täytyy kuitenkin sanoa, että vuosi oli ihana ja opettavainen. Diskogolfi, Ari-täysikuu, muumilimu, kieletyt sanat, buddha, animet ja mangat, kärsimykset ja palkitsevaisuus.
Teitä on jo ikävä. Toivottavasti kaikki pääsee elokuussa korkeasaareen ja muutenkin pidetäähän yhteyttä. Suuri kiitos!

Nyt koiran kanssa lenkille!

"Sano se tänään omilla sanoillasi.
Sano vihdoinkin ääneen se, minkä
ennen uskalsit vain kuiskata."
- Anna-Mari Kaskinen-


Hyvää kesää!