Kirje

Lähetetty: Helmikuu 2041
Vast. otettu: Helmikuu 2009

Hei nuori minä!
Täältä Etelän lämmöstäkin on helppo palauttaa mieleen nuoruusvuodet Pohjolan karussa kylmyydessä. Ellen aivan väärin muista, niin vietät nyt edellisiin vuosiin verrattuna uskomattoman rauhallista ja tulevaisuutemme kannalta hyödyllistä vuotta Jamilahden kansanopistossa.
Sinun on varmasti vaikea uskoa, että tulet olemaan elossa vielä näinkin monen vuoden kuluttua. Täpärällähän se toki monesti on ollut, mutta täällä sitä vain sinnitellään.
Muistan kuinka inhosit tavanomaisuutta ja kaikenlaisia rajoituksia. Halusit olla aikuinen mahdollisimman nopeasti. Minä kuitenkin antaisin mitä vain, jos voisin palata ajassa ja elää vielä hetken tuota sinun odotuksen täyteistä elämääsi.
Olet jo itsekin ymmärtänyt, että ilman kaikkia nuorena koettuja sattumuksia et olisi koskaan alkanut kirjoittaa tosissasi. Näin varttuneempana voin lisätä, että ilman mieletöntä elämänhalua ja unelmia loistokkaista seikkailuista minusta tuskin olisi koskaan tullut mitään.
Haluan kannustaa sinua kertomalla, ettet koskaan tule antamaan periksi tai päätymään, varhaisia sanojani lainaten, tylsäksi ja tavalliseksi ihmiseksi.
Maailmanvalloitukseni on sujunut hyvin, enkä ole tuhlannut aikaani unelmointiin vaan olen toteuttanut unelmiani. Olen kiertänyt maailmaa ja nähnyt kirjojani myynnissä. Kannan suurella ylpeydellä niitä tuhansia muistoja jotka ovat matkan varrella tarttuneet mukaani.
Vaikka sinusta nyt tuntuu hankalalta elää päivä kerrallaan tekemättä suunnitelmia, niin voin kokemuksen kautta sanoa, että siten elämä sujuu huomattavasti helpommin.
Ymmärrän asiat aina parhaiten kantapään kautta, joten en tahdo antaa sinulle mitään suuria elämänohjeita. Siitä huolimatta on aivan pakko vinkata, että vaikka tapoihimme ei tosiaan kuulu pohtia tekemisiemme seurauksia, niin joskus se todella saattaisi olla hyväksi.

Rakkain terveisin, Sannimari.