Talvea (ja varsinkin kevättä) odotellessa

Pitkästä aikaa sain mikäkin sen verran irti itsestäni, että sain aikaiseksi raapustella tänne jotakin. Aika on jostain kumman syystä kulunut kuin siivillä vaikken mitään ole tehnytkään. Mielestäni aika saisi kuitenkin rientää valtaisaa vauhtia vielä jatkossakin, ainakin kevääseen asti jolloin pääsen vihdoin tuhlaamaan suurimman osan säästöistäni Euroopan kiertämiseen. Vaikka viimeistään juuri keväällä minunkin on alettava tutustua kunnolla aikuisten maailmaan, ainakin muuton osalta, ei mistään ahdistuksesta tai pelosta ole tietoakaan. Olen vain innoissani!

Vaikka juuri tulinkin kirjoittaneeksi, että en ole tehnyt mitään ei se taida olla aivan totta. Omasta mielestäni olen tehnyt paljonkin. Toisinsanoen lukenut ja kirjoittanut hullun lailla. Satuin rakastumaan Arthur Rimbaud'n kirjoituksiin oikein tosissani jo kuukausia sitten ja siksipä olenkin lukenut niitä uudelleen, uudelleen ja uudelleen, sekä tietysti tulkinnut, käännellyt ja väännellyt niitä. Siinä sivussa en tietenkään voinut olla kiinnostumatta myös muista saman aikakauden ranskalaisista runoilijoista ja tämän innostuksen kanssa aika onkin pääosin kulunut.

Olen myös suorastaan yllättänyt itseni kirjoittamisellani. Minulla on meneillään jonkinlainen, toistaiseksi nimetön, projekti jonka kanssa olen jaksanut ahertaa lähes päivittäin. Tai itseasiassa olen kyllä lähes säännöllisesti kirjoittanut yöt ja nukkunut päivät. Se sopii minulle paljon paremmin, öisin inspiraatio vain kukkii paljon paremmin. Koska aloitin joitakin viikkoja sitten italian kurssin en ole enää voinut kuluttaa aivan jokaista yötä kirjoittamiseen vaan ainakin yö keskiviikosta torstaihin on ollut nukuttava, jotta aivot ovat toimineet kunnolla torstain italian tunnilla. Ilokseni huomasin heti alussa, että italia on pirun helppoa! Ehkä osasyynä on myös valtava motivaationi aiheeseen. No, oli miten oli, hyvin se sujuu kuitenkin.

Olen suorastaan harmissani siitä, että minut puoliväkisin tungettiin ensi maanantaina alkavaan Suunnannäyttäjä-valmennukseen. Ainoa oma motiivini kurssin suhteen oli puhdas rahan ahneus ja ilmeisen tehokkaasti valehtelin haastattelussa ummet ja lammet mukamas vallitsevasta epätietoisuudestani tulevaisuuteni suhteen. Totuus on kuitenkin, että tulevaisuudessa haluan tasan tarkkaan ja ainoastaan kirjoittaa. Raha on loppupeleissä yksi ja sama, käsittääkseni kovinkaan moni ei enää nykypäivän Suomessa kuole nälkään.

Pari viikkoa takaperin minut jotenkin ihmeellisesti saatiin raahattua Ylläkselle lomaosakemökkiimme. Vaikka suhtauduin kohtalaisen epäinnokkaasti metsän keskelle joutumiseen oli reissu kertakaikkisen loistava. Olin innoissani kuin pikkulapsi nähdessäni valtavasti poroja ja todellakin yli 25 senttiä lunta! Koska rakastan autossa istumista mielettömästi olin innoissani yli 12 tunnin ajomatkasta, joka tietysti toteutui kahteen otteeseen, sinne ja takaisin. Käväisimme myös Norjassa vuonon rannalla jonne meno- sekä tulomatka kestivät myös yhteensä kymmenisen tuntia. Mielestäni mikään ei ole niin otollinen tilanne kerätä ajatuksia kuin monen tunnin autossa kököttäminen. Kieltäydyin kuitenkin ehdottomasti lähtemästä tarpomaan ainoallekaan luontopolulle vaan jäin mökkiin kirjoittamaan. Kirjoitin koko viikon aikana enemmän kuin ties kuinka pitkiin aikoihin! Ja ainakin omasta mielestäni vielä jopa varsin laadukasta tekstiä. Kun illalla istuin lumipyryn tuiskuttaessa yksin mökissä takkatulen ääressä viinilasin kanssa kirjoittamassa tunsin oloni jotenkin mielettömän... Noh.. Kirjalliseksi. Tiedä sitten mitä tuollakaan tarkoitan.

Tässä taisi kuitenkin olla kaikki tältä erää. Pitäkää kynä kädessä (tai sormet näppäimillä)!