No, se on oikeestaan vasta perjantaina, mutta huomenna on itsenäistä työskentelyä, joten en tule kouluun, niin...
Yeah. Kohta alkaa viimeinkin sitten toukokuu. Ajatella, pari viikkoa koulua jäljellä. Lopputyö on ihan hyvällä mallilla, sain eilen palautetta siitä ja korjailin sitä jo jonkin verran kotona, mutta pitäisi jatkaa vielä.
Hommat alkaa vähitellen tosiaan hoitumaan. Sain juuri kritiikin tehtyä ja enää pitäisi tehdä kolumni. Lopputyön oppimispäiväkirjaakin sain viimein eilen kirjoitettua. Ei enää tunnu ihan siltä, että hommat kaatuisi niskaan. Saattaa sitä sittenkin saada kaiken tehtyä ajoissa.
Mutta eipäs nuolaista ennen kuin tipahtaa, mitä tahansahan saattaa vielä tapahtua... xD (olen saanut moisen asian huomata...)
Nyt ei kyllä millään jaksaisi istua täällä koulussa kirjoittamassa 15 vaille neljään... :/ Mieluummin menisi kotiin kirjoittamaan.
Eipä kai tässä sitten muuta... :) Hyvää vappua tosiaan kaikille. Juokaa paljon simaa ja syökää munkkeja! XD
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
kevät..?
Tervehdys täältä sängyn pohjalta. Todellakin iski vatsatauti pahimpaa mahdolliseen aikaa. No ei auta muuta kun kirjoittaa kuitenkin samalla lopputyötä. Miks valitsikaan niin pahan aiheen? Hugo Simbergistä fiktiivinen romaanikatkelma, jesh. En todellakaan mee siitä mistä aita on matalin,miks Elisa oi miks? Ja miksi aina kevät on sitä aikaa, että sillon kertyy kaikki?
On tässä hyväkin puoli, että tuli just nyt kipeeks, sain katottua yhen leffan nimeltään Laulu Lintu, oli kyllä todella hyvä leffa, suosittelen. Mutta nyt olen taas elävien kirjoissa ja meidän opintomatkakin lähenee, toivottavasti kaiken sais tehtyä edes ees siihen menessä.
Mutta,onneks sinivuokot kukkii rannassa,zen cafee soi koneella, on huono olo ja pitäis tehdä lopputyötä, mutta eikun hommiin.
Tässä teille vielä tämän päivän ajatuslause:
" Vaikeinta on valita, koska loppuelämäkseen
jäi miettimään, oliko valinta ollut oikea.
Kukaan ei kyennyt tekemään valintaa
pelkäämättä."
- Paulo Coelho-
tiistai 21. huhtikuuta 2009
Voi nakki ja kana -__-
No hei!
Aatelkaa, koulua on tosiaan enää kuukausi jäljellä. Tai oikeestaan ei enää sitäkään. Niin, ja juuri siksi se kai aiheuttaakin tällä hetkellä hyvin paljon päänsärkyä. Koulu siis.
Ainoa, mitä jaksaisin nyt tehdä, on päättötyö. Mutta en osaa nyt jatkaa sitä, odotan vaan että saisin siitä kommentteja ja ehkä sitten taas tajuaisin, miten jatkaa sitä. -_- Noniin, mutta mulla ois paljon muutakin tekemistä... mitä pitäs nopeasti saada tehtyä, mutta kun ajatus ei vaan luista!
Huomiseksi pitäs kirjottaa joku pakina. Myöhästyin tänään koulusta, että en ollut kuulemassa siitä Annukan höpötystä - ja olen nyt kovasti ulalla - tosin olen aina ollut pakinasta ulalla, joten ei se sinänsä paljon muuta asiaa. >XD Mutta hitsi, en tajua. Enkä jaksa. Eikä ajatus luista.
Sitten pitäisi saada... 4 kirjaa luetuksi. Siis aargh. Iso AARGH. + pitäisi kirjoittaa oppimispäiväkirjoja, päättötyöstä ja sitten siitä kritiikin kurssista, joka meillä oli. Noh, olen vähän kaiken muun kohdalla tänään luvouttanut, mutta sen kritiikin kurssin päiväkirjan yritän jopa saada tehtyä.
Mua oikeesti pännii. Tuntuu siltä, että aika loppuu. >_>
Enkä jaksaisi puurtaa (enkä ajatella xD) koko ajan. Päätä särkee.
AARGH. D:
Miten selvitään tästääää~???
Panique. D: gaaraaaghhh. Gaara. :D
Aatelkaa, koulua on tosiaan enää kuukausi jäljellä. Tai oikeestaan ei enää sitäkään. Niin, ja juuri siksi se kai aiheuttaakin tällä hetkellä hyvin paljon päänsärkyä. Koulu siis.
Ainoa, mitä jaksaisin nyt tehdä, on päättötyö. Mutta en osaa nyt jatkaa sitä, odotan vaan että saisin siitä kommentteja ja ehkä sitten taas tajuaisin, miten jatkaa sitä. -_- Noniin, mutta mulla ois paljon muutakin tekemistä... mitä pitäs nopeasti saada tehtyä, mutta kun ajatus ei vaan luista!
Huomiseksi pitäs kirjottaa joku pakina. Myöhästyin tänään koulusta, että en ollut kuulemassa siitä Annukan höpötystä - ja olen nyt kovasti ulalla - tosin olen aina ollut pakinasta ulalla, joten ei se sinänsä paljon muuta asiaa. >XD Mutta hitsi, en tajua. Enkä jaksa. Eikä ajatus luista.
Sitten pitäisi saada... 4 kirjaa luetuksi. Siis aargh. Iso AARGH. + pitäisi kirjoittaa oppimispäiväkirjoja, päättötyöstä ja sitten siitä kritiikin kurssista, joka meillä oli. Noh, olen vähän kaiken muun kohdalla tänään luvouttanut, mutta sen kritiikin kurssin päiväkirjan yritän jopa saada tehtyä.
Mua oikeesti pännii. Tuntuu siltä, että aika loppuu. >_>
Enkä jaksaisi puurtaa (enkä ajatella xD) koko ajan. Päätä särkee.
AARGH. D:
Miten selvitään tästääää~???
Panique. D: gaaraaaghhh. Gaara. :D
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Heipsan!
Olipas tänään taas vaikea päivä. Aurinko paistaa mikä on postiivista ja eikä asiat muutenkaan niin huonosti ole, mutta kun kaikki noi hommat,argh! miks en voi olla järjestelmällinen enkä näin laiska? Kauheesti taas hommaa ja kohta koulu loppuu. Jeij, päästään Tallinaan. Antologia ruljanssi on nyt sitten virallisesti ohi.
Olipa jännä kävellä keskustaan ja jäät oli lähtenyt jo merestä, tai suurin osa. Kohta pääsee taas rantasaunaan saunomaan ja ehkä veneellä keskustaan. Kirjastossa oli Mamma Mia, paras musikaali ikinä ja siin on vielä Meryl Streep nyt en ainakaan saa mitään aikaseks ja kohta aijon lähteä nauttimaan auringosta. Tää kevät on vaarallista aikaa, juoksentelee vaan tuolla ulkona. Pääsiäislomalla en todellakaan saanut mitään aikaseks ihmettelin ja olin. Mutta ehkä mun pitäis tässä jotenkin taas päästä Hugo Simbergin maailmaan, nähkäämme huomenna!
" Kaikki mitä tarvitset, tulee luoksesi
yhdessä tai toisessa salaisessa muodossa.
Jos tunnet sen, saat sen omaksesi.
Kaikki mitä haluat, tulee luoksesi,
tuntee sinut ja saat sen omaksesi.
Hengitä, laske kymmeneen.
Hinta selviää myöhemmin. "
- Doris Kareva-
tiistai 14. huhtikuuta 2009
The Castle of AAARGHH.
Ah, koulu alkoi taas. Pääsiäinen meni ihan suht hyvin, luin mangaa ja meseilin. ^^ Sain myös tehtyä vähän päättötyötä.
Ajatella, että koulua on enää vähän yli kuukausi jäljellä. Aargh. Aargh. Alkaa ahdistaa päättötyö. Tai no, ei sinänsä ihan se päättötyö, vaan se oppimispäiväkirja vai mikä lie, joka siitä pitäisi myös tehdä. Nimittäin unohdan koko ajan, että se pitäisi tehdä. Enkä meinaa millään muistaa käydä lainaamassa niitä kirjoja, joita mun pitäisi lukea ja sitten pohtia niitä mun esseitäni.
Niin, että nyt mua ei kauhistuta enää niin paljon se saanko sen päättötyön valmiiksi, vaan saanko sen oppimispäiväkirjan siitä valmiiksi!! >_<
Tänään oli Annukkaa. Me joudutaan tekemään NÄYTELMÄSTÄ joku kriitikkikurssin päättötyö?! AARGHH!! Ei enää yhtänä näytelmää! Ei enää! Ei enää! Ei enää. Ei. Enää. Mulla on vielä yksi näytelmäkohtaus tekemättäkin. En enä yhtään jaksaisi! >_< Ja sitten siitä Hannelen kurssista se oppimispäiväkirja.
Jep. Mua rasittaa. >:
Ajatella, että koulua on enää vähän yli kuukausi jäljellä. Aargh. Aargh. Alkaa ahdistaa päättötyö. Tai no, ei sinänsä ihan se päättötyö, vaan se oppimispäiväkirja vai mikä lie, joka siitä pitäisi myös tehdä. Nimittäin unohdan koko ajan, että se pitäisi tehdä. Enkä meinaa millään muistaa käydä lainaamassa niitä kirjoja, joita mun pitäisi lukea ja sitten pohtia niitä mun esseitäni.
Niin, että nyt mua ei kauhistuta enää niin paljon se saanko sen päättötyön valmiiksi, vaan saanko sen oppimispäiväkirjan siitä valmiiksi!! >_<
Tänään oli Annukkaa. Me joudutaan tekemään NÄYTELMÄSTÄ joku kriitikkikurssin päättötyö?! AARGHH!! Ei enää yhtänä näytelmää! Ei enää! Ei enää! Ei enää. Ei. Enää. Mulla on vielä yksi näytelmäkohtaus tekemättäkin. En enä yhtään jaksaisi! >_< Ja sitten siitä Hannelen kurssista se oppimispäiväkirja.
Jep. Mua rasittaa. >:
sunnuntai 12. huhtikuuta 2009
Hyvän Kukkia loppuunmyyty!
Iloista pääsiäistä kaikille tasapuolisesti. Myin tuossa tänä aamuna viimeisetkin kirjat. Nyt ne ovat valitettavasti loppu. Tai en minä tiedä, onko siinä mitään valittamista. Tehtävä on saavutettu, uutta painosta vain kehiin.
Aahoo
Aahoo
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
Välityömarkkinat
Sangen aktiivisena yhteiskunnallisena seuraajana minua on viimeaikoina alkanut huvittaa nuo uudissanat, joita virkamiehet tai Herra ties ketkä suoltavat tänne rahvaan pariin. On kolmatta sektoria, tuettua työtä, kuntouttavaa työtä ja ties mitä muuta vastaavaa. Ylivoimaisen ykkössijan ottaa kuitenkin sana välityömarkkinat. Jos sitä sanaa alkaa perkaamaan samoin kuin jotain vaikeatajuista runoa, tulkintoja sanasta löytyy vähintäänkin yhtä paljon kuin modernista runosta. Ensimmäisenä mieleeni nousee kysymys, ovatko ihmiset tippuneet johonkin vai saavuttaneet jotain, kun ovat siirtyneet välityömarkkinoille. Sanasta väli täytyisi tietenkin luontevasti ajatellen tulla ensiksi mieleen, että kysymys on väliaikaisesta työstä. Esiintyyhän sanassa sana välityö. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys. Kyllä välityömarkkinat ovat tarkoitetut pysyväksi olotilaksi. Ehkei lainlaatijan alkuperäinen tarkoitus tätä tue, mutta todellisuushan on aina jotain toista kuin visiot. Mitä siis ovat välityömarkkinat? Yhteiskunnan keino puhdistaa edes hiukan huonoa omaatuntoaan? Vai aito ja pyyteetön halu luoda ihmiselle parempaa toimeentuloa? Olkoonpa kumpaa tahansa, niin ainakin tälle kolmannen sektorin kuntouttavalle ja palkkatuetulle illuusiolle on saatu luotua kongeniaalinen nimi. Siitä minä pidän. Ei politiikan tarvitse olla niin vakavaa. Välityömarkkinat, Tavaramarkkinat..... hah hah haa......
tiistai 7. huhtikuuta 2009
Huomenta kaikille!
Enpä ole tänne vähään aikaan kirjoitellut, mutta ei ole ollut mitään ihmeellitä... Huomenna on viiminen päivä tällä viikolla, ja sitten alkaa pääsiäisloma! Saa vähän rentoutua, tai sitten ei, kun pitää lopputyötä väsätä. Mutta ei anneta sen häiritä, kun sunnuntaina saa syödä suklaata niin paljon kun jaksaa, tai saa. Oma munasaaliini taitaa jäädä melko köyhäksi, kun en käynyt virpomassa.. XD Mutta voihan olla että meidän pääsiäispuput Putte ja Seve on olleet armollisia ja muistaneet minua.
Munarikasta pääsiäistä kaikille!
Munarikasta pääsiäistä kaikille!
Himsu is back from Helsinki!
...Kassit täynnä japanilaisia karkkeja, muutama manga, Naruto- ja FMA-fanikamaa, pocky-tikkuja ja paketillinen ramenia! :D
Ja sushi oli mielenkiintoista. Jotkut oli hyviä, osa taas ei. XD En pitänyt wasabi-tahnasta enkä inkivääristä. Tonnikala-sushi taisi olla lemppariani. Hitto, opin jopa syömään puikoilla! Vihreä tee maistui paremmalta kuin se, mitä meill täällä kotona on, jotain kaupasta ostettua...
Mukaani ei tarttunut yhtään pehmoa (paitsi yksi pieni, jonka ostin kaverilleni), osaksi siksi, että ne oli niin kalliita. Ebaysta saa halvemmalla! xD ...Eikä siellä ollut Anbu-Kakashi-pehmoa, ne oli loppu.
Blipossa oli hauskaa! Siellä on aina niin siistiä ja siellä soi hyvä (japanilainen) musa. xD Olisin voinut jäädä sinne asumaan.
Satoi räntää melkein koko ajan, mutta ei se mitään! Tokyokan oli siisti kauppa, sinne pitää mennä uudestaankin. Siellä oli kaikkea jännää. ;D Ja myyjät puhui japania... <3
Tapasin myös yhden nettikaverini. ^^ Ja mukavaa oli.
Jep, huomenna taas tavallisesti kouluun. Pitkä päivä tiedossa. Pitää mennä myymään antologiaa kirjkauppaan (ellei Anssi ole tänään ehtinyt kummasti myymään niitä loppuja? xD). Haha. :D
Jep, kyllä Hesassa jotain hyvää on! xD <3 huuuu~
Ja sushi oli mielenkiintoista. Jotkut oli hyviä, osa taas ei. XD En pitänyt wasabi-tahnasta enkä inkivääristä. Tonnikala-sushi taisi olla lemppariani. Hitto, opin jopa syömään puikoilla! Vihreä tee maistui paremmalta kuin se, mitä meill täällä kotona on, jotain kaupasta ostettua...
Mukaani ei tarttunut yhtään pehmoa (paitsi yksi pieni, jonka ostin kaverilleni), osaksi siksi, että ne oli niin kalliita. Ebaysta saa halvemmalla! xD ...Eikä siellä ollut Anbu-Kakashi-pehmoa, ne oli loppu.
Blipossa oli hauskaa! Siellä on aina niin siistiä ja siellä soi hyvä (japanilainen) musa. xD Olisin voinut jäädä sinne asumaan.
Satoi räntää melkein koko ajan, mutta ei se mitään! Tokyokan oli siisti kauppa, sinne pitää mennä uudestaankin. Siellä oli kaikkea jännää. ;D Ja myyjät puhui japania... <3
Tapasin myös yhden nettikaverini. ^^ Ja mukavaa oli.
Jep, huomenna taas tavallisesti kouluun. Pitkä päivä tiedossa. Pitää mennä myymään antologiaa kirjkauppaan (ellei Anssi ole tänään ehtinyt kummasti myymään niitä loppuja? xD). Haha. :D
Jep, kyllä Hesassa jotain hyvää on! xD <3 huuuu~
Ehkä nyt minunkin pitää tänne kirjoitta, pitkän tauon jälkeen. Kohta on pääsiäinen ja suuri juhla. Ehkä kevään kohokohta ja sitten alkaa kesä. Ulkona ilma ei todellakaan ole sen mukainen. Sataa lunta ja linnut laulavat. Ehkä se on se varma kesän merkki. Huomenna meillä on keikka suomalaisessa kirjakaupassa, itseasiassa odotan sitä innolla, en tiedä miksi. Yleensä kammoksun tuollaisia tilaisuuksia, missä pitää olla äänessä, hymyillä ja kertoa jotakin itsestään. Mitä kerrottavaa minussa on?
Sain lopputyötä ja muita rästijuttuja tehtyä. Olen kyllä huomannut, että vaikka pidän teatterista ja elokuvista ne eivät ole minun juttuni. En vain osaa kirjoittaa selkeätä ja hyvin ymmärrettävää draamatekstiä. Menee varmaksi vaan uusiksi, mutta menköön. Lopputyötä oli sentään kiva tehdä, vaikka onkin vaikea päästä yli 100-vuotta sitten eläneen Hugo Simbergin sielunelämään käsiksi.
Mutta hyvää pääsiäistä kaikille!
E
Sain lopputyötä ja muita rästijuttuja tehtyä. Olen kyllä huomannut, että vaikka pidän teatterista ja elokuvista ne eivät ole minun juttuni. En vain osaa kirjoittaa selkeätä ja hyvin ymmärrettävää draamatekstiä. Menee varmaksi vaan uusiksi, mutta menköön. Lopputyötä oli sentään kiva tehdä, vaikka onkin vaikea päästä yli 100-vuotta sitten eläneen Hugo Simbergin sielunelämään käsiksi.
Mutta hyvää pääsiäistä kaikille!
E
En jaksaisi.
Tuntuu uskomattoman typerältä kirjoittaa tänne kun ei ole mitään sanottavaa. Voisin kitistä yleisestä väsymyksestä, ilmasta, lopputyöstä, kiireestä, ihmisistä, kaupungin palveluista, aikakaudesta, tylsyydestä, rahasta ja itseasiassa tässä mielentilassa vaikka koko maailmasta. En kuitenkaan jaksa vaivautua. En usko, että kitiseminen auttaa pitemmän päälle millään lailla. On siis vain jaariteltava jotain täysin hyödytöntä ja turhaa.
Vasta nyt, tuijotettuanin tuota jo kirjoittamaani tekstin pätkää muutaman minuutin, huomaan kuinka uskomattoman hankalaa on yrittää kirjoittaa tänne jotain, mihin ei sisältyisi juuri sitä iänikuista valittamista. Itseasiassa se tuntuu juuri nyt mahdottomalta. Kyllähän sitä jauhetaan, että pitäisi aina etsiä asioiden positiivisia puolia ja niin edes päin. Minua tuo lässytys on aina vaan ärsyttänyt. En ole koskaan voinut ymmärtää miksei ihminen saa olla huonolla tuulella jos niin haluaa. Paljon pahempaa mielestäni on sairaalloinen, raivostuttava tekopirteys. Turha esittää, että elämä hymyilee ja ilma on kaunis jos niin ei ole.
Valitettavasti oman kertakaikkisen surkean mielentilani kruunaa päivästä toiseen kammottava ilma. Jos aurinko paistaisi, ei tuulisi ja olisi muutenkin lämmin olisi huomattavasti helpompi hymyillä ja työntää kaiken maailman kurjuudet syrjään. Olen huomannut, että säätila vaikuttaa mielialoihini voimakkaasti. Lopputulos on siis se, että kuukaudessa on hyvällä tuurilla yksi päivä, jolloin elämän varjoisat asiat on helppo työntää nurkkaan. En tosiaan ymmärrä mitä niin hienoa tässä pirun takapajulassa on, viittaan tällä kertaa jopa Suomea suurempaan alueeseen (teen siis tällä kertaa suuren poikkeuksen antaessani ymmärtää, että Suomi ei suinkaan ole ainoa maa "täällä en haluaisi asua"-listani alussa). Suurin osa tuntemistani ihmisistä lähes rakastaa juuri tällaista, rauhaa ja hiljaisuutta. Osa vielä kaipaa jotain entistä rauhallisempaa. Olen huomannut kuinka uskomattoman hankalaa ihmisille on käsittää, että kaikkien ihanne ei ole jokin (tähän väliin kuuluisi pitkä liuta loukkaavia kirosanoja joten jätän sen tyhjäksi) elämä pienessä kaupungissa jossa lähes kaikki tuntevat toisensa ja tekemisistäsi tietävät tuttujesi tuttujen tuttujen sukulaisten tuttavien lisäksi myös kaikki useammin kuin kerran viikossa nenänsä ulos pistävät ihmiset.
En hyvällä tahdollakaan pysty ymmärtämään miksi ihmiset tuntuvat suorastaan halveksivan sitä, että haluaa jotain suurempaa, että haluaa elämältä jotain enemmän. Ehkä se on jotain pikkukaupunkipetturuutta joka on juurtunut niin pirullisen syvälle paikallisten mieliin ettei se sieltä tällä vuosituhannella katoa. Turhauttavaa tosiaan.
Ihan vain siksi, ettei tästä kirjoituksesta tulisi valtaisan pitkä pienien kaupunkien totaaliseksi lyttäämiseksi ja haukkumiseksi muodostuva tekele jätän vuodatukseni nyt tähän ja yritän keksiä viimeisiksi neljäksikymmeneksi minuutiksi itselleni jotain muuta aktiviteettia.
Vasta nyt, tuijotettuanin tuota jo kirjoittamaani tekstin pätkää muutaman minuutin, huomaan kuinka uskomattoman hankalaa on yrittää kirjoittaa tänne jotain, mihin ei sisältyisi juuri sitä iänikuista valittamista. Itseasiassa se tuntuu juuri nyt mahdottomalta. Kyllähän sitä jauhetaan, että pitäisi aina etsiä asioiden positiivisia puolia ja niin edes päin. Minua tuo lässytys on aina vaan ärsyttänyt. En ole koskaan voinut ymmärtää miksei ihminen saa olla huonolla tuulella jos niin haluaa. Paljon pahempaa mielestäni on sairaalloinen, raivostuttava tekopirteys. Turha esittää, että elämä hymyilee ja ilma on kaunis jos niin ei ole.
Valitettavasti oman kertakaikkisen surkean mielentilani kruunaa päivästä toiseen kammottava ilma. Jos aurinko paistaisi, ei tuulisi ja olisi muutenkin lämmin olisi huomattavasti helpompi hymyillä ja työntää kaiken maailman kurjuudet syrjään. Olen huomannut, että säätila vaikuttaa mielialoihini voimakkaasti. Lopputulos on siis se, että kuukaudessa on hyvällä tuurilla yksi päivä, jolloin elämän varjoisat asiat on helppo työntää nurkkaan. En tosiaan ymmärrä mitä niin hienoa tässä pirun takapajulassa on, viittaan tällä kertaa jopa Suomea suurempaan alueeseen (teen siis tällä kertaa suuren poikkeuksen antaessani ymmärtää, että Suomi ei suinkaan ole ainoa maa "täällä en haluaisi asua"-listani alussa). Suurin osa tuntemistani ihmisistä lähes rakastaa juuri tällaista, rauhaa ja hiljaisuutta. Osa vielä kaipaa jotain entistä rauhallisempaa. Olen huomannut kuinka uskomattoman hankalaa ihmisille on käsittää, että kaikkien ihanne ei ole jokin (tähän väliin kuuluisi pitkä liuta loukkaavia kirosanoja joten jätän sen tyhjäksi) elämä pienessä kaupungissa jossa lähes kaikki tuntevat toisensa ja tekemisistäsi tietävät tuttujesi tuttujen tuttujen sukulaisten tuttavien lisäksi myös kaikki useammin kuin kerran viikossa nenänsä ulos pistävät ihmiset.
En hyvällä tahdollakaan pysty ymmärtämään miksi ihmiset tuntuvat suorastaan halveksivan sitä, että haluaa jotain suurempaa, että haluaa elämältä jotain enemmän. Ehkä se on jotain pikkukaupunkipetturuutta joka on juurtunut niin pirullisen syvälle paikallisten mieliin ettei se sieltä tällä vuosituhannella katoa. Turhauttavaa tosiaan.
Ihan vain siksi, ettei tästä kirjoituksesta tulisi valtaisan pitkä pienien kaupunkien totaaliseksi lyttäämiseksi ja haukkumiseksi muodostuva tekele jätän vuodatukseni nyt tähän ja yritän keksiä viimeisiksi neljäksikymmeneksi minuutiksi itselleni jotain muuta aktiviteettia.
maanantai 6. huhtikuuta 2009
Vantaankosken kalapuikkopeli
Heips!
Käykää katsomassa, kaikkea sitä keksitään! :)
http://pelikone.fi/pelit/muut/Vantaankosken-kalapuikkopeli/3346
t.Elisa
Käykää katsomassa, kaikkea sitä keksitään! :)
http://pelikone.fi/pelit/muut/Vantaankosken-kalapuikkopeli/3346
t.Elisa
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Katto, mitä jää viivan alle
Nyky-yhteiskunnan absurdiutta huomioidessa tarkastaja Hyyrynen on tullut entistä enemmän vakuuttuneemmaksi seikasta, että ihminen ei ole onnellinen. Satuin katsomaan tuossa torstai-iltana televisiota, jota hyvin harvoin teen. Siellä puhui henkilö, joka oli ansainnut muutamassa vuodessa 33 miljoonaa euroa. Hän ei ollut tyytyväinen. Näin sen hänen naamastaan.
Ihminen ei saa siis onnea valtavasta rahamäärästä. No joo, tää tiedetään ja herättää kysymyksen, mistä se sitten sen onnensa ottaa, jos ei rahasta? Peruspäivärahalla pinnistelevä taas valittaa, että hänen rahansa ei riitä ruokaan. Hän syyttää tilanteestaan poliitikkoja ja ahnetta kapitalismia, joka on syönyt hänen eväänsä tyhjiin. Eikö ole aika jännä tilanne, että molemmat ääripäät ovat tyytymättömiä? Tosin ymmärrän hyvin molempien tyytymättömyyden. Kuilu on käsittämättömän suuri. Allekirjoittanut oli kerran työvoimatomistossa, missä hän esitti päällikölle kysymyksen:"Eikö ihminen saa olla köyhä, jos hän itse niin haluaa". Tähän kysymykseen ei sisältynyt ollenkaan populismia, vaan Hyyrynen kysyi sitä vakavissaan. Tätä virkailija ei jostain syystä ymmärtänyt, vaan käsitti sen vittuiluna. En nyt muista, tuliko minun seuraava käyntini ajan kohta vuoden vai puolen vuoden päähän, pitkälle kuitenkin. Yhteiskunnan kannalta kumpikaan asia ei ole hyvä, ansaita hirveän paljon tai hirveän vähän. Pitäisi ansaita sopivasti. Ja millä pirulla siihen sopivuuteen sitten pääsee.
Ei mitenkään. Siksi kaikki puheet palkoista kuulostavat pelkältä retoriikalta, kun niitä seuraa lintuperspektiivistä. Mutta juuri sieltä niitä olisi tarkasteltava, pelkästään sieltä. Voi Hyvä Jumala, mitä tapahtuu, kun poliitikko laskeutuu mikrotasolle. Niinhän heidän olisi tehtävä, mutta valitettavasti kansalainen tallautuu alle. Pieninkin järkevyyden siemen, joka ehkä saattaisi itää Arkadianmäen ongelmajätelaitoksella, kuolee siihen neuroottiseen pelkoon, että he ajattelevat uudelleenvalintaa. Ja silloin, juuri silloin, päättäjä on jo oman viiteryhmänsä vanki. Hänen objektiivinen ajattelumaailmansa katoaa. Häneltä menevät sekaisin puurot ja vellit, Liliukset ja Hyyryset, ääripäät. Siis luovuta, hyvä ihminen. Luovuta ja etsi onnesi jostain aivan muista elementeistä kuin rahasta tai päättäjiltä. Pyri yksinkertaisuuteen, niin ehkä jonain kauniina päivänä huomaat, että piru vie, elämähän on yksinkertainen laji.
Raimo Helmisen veroneuvo kuului: "Katto,kehen luotat".
Tarkastaja Hyyrysen vastaava: "Katto, mitä jää viivan alle".
Aahoo
Ihminen ei saa siis onnea valtavasta rahamäärästä. No joo, tää tiedetään ja herättää kysymyksen, mistä se sitten sen onnensa ottaa, jos ei rahasta? Peruspäivärahalla pinnistelevä taas valittaa, että hänen rahansa ei riitä ruokaan. Hän syyttää tilanteestaan poliitikkoja ja ahnetta kapitalismia, joka on syönyt hänen eväänsä tyhjiin. Eikö ole aika jännä tilanne, että molemmat ääripäät ovat tyytymättömiä? Tosin ymmärrän hyvin molempien tyytymättömyyden. Kuilu on käsittämättömän suuri. Allekirjoittanut oli kerran työvoimatomistossa, missä hän esitti päällikölle kysymyksen:"Eikö ihminen saa olla köyhä, jos hän itse niin haluaa". Tähän kysymykseen ei sisältynyt ollenkaan populismia, vaan Hyyrynen kysyi sitä vakavissaan. Tätä virkailija ei jostain syystä ymmärtänyt, vaan käsitti sen vittuiluna. En nyt muista, tuliko minun seuraava käyntini ajan kohta vuoden vai puolen vuoden päähän, pitkälle kuitenkin. Yhteiskunnan kannalta kumpikaan asia ei ole hyvä, ansaita hirveän paljon tai hirveän vähän. Pitäisi ansaita sopivasti. Ja millä pirulla siihen sopivuuteen sitten pääsee.
Ei mitenkään. Siksi kaikki puheet palkoista kuulostavat pelkältä retoriikalta, kun niitä seuraa lintuperspektiivistä. Mutta juuri sieltä niitä olisi tarkasteltava, pelkästään sieltä. Voi Hyvä Jumala, mitä tapahtuu, kun poliitikko laskeutuu mikrotasolle. Niinhän heidän olisi tehtävä, mutta valitettavasti kansalainen tallautuu alle. Pieninkin järkevyyden siemen, joka ehkä saattaisi itää Arkadianmäen ongelmajätelaitoksella, kuolee siihen neuroottiseen pelkoon, että he ajattelevat uudelleenvalintaa. Ja silloin, juuri silloin, päättäjä on jo oman viiteryhmänsä vanki. Hänen objektiivinen ajattelumaailmansa katoaa. Häneltä menevät sekaisin puurot ja vellit, Liliukset ja Hyyryset, ääripäät. Siis luovuta, hyvä ihminen. Luovuta ja etsi onnesi jostain aivan muista elementeistä kuin rahasta tai päättäjiltä. Pyri yksinkertaisuuteen, niin ehkä jonain kauniina päivänä huomaat, että piru vie, elämähän on yksinkertainen laji.
Raimo Helmisen veroneuvo kuului: "Katto,kehen luotat".
Tarkastaja Hyyrysen vastaava: "Katto, mitä jää viivan alle".
Aahoo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
