Musta aurinko nousee xD

Taas yksi kouluviikko takana päin. Kyllä väsyttää. Pitäisi vaan saada jatkettua sitä päättötyötäkin taas. ._. Wah.

Hehe! Anssi oli tänään meillä. xD Se tuli puoli viiden aikaan, me mentiin sitä vastaan Citymarketin parkkipaikalle ja se tuli meidän kyytiin sitten sieltä. Se kun halusi tulla kattomaan meidän iskän vinyylikokoelmaa. :) Joo, kyllä niillä näytti juttua riittävän keskenään, istuin siellä niitten seurana sitte koko ajan, kun ne kuunteli Juicea (totta kai!) ja jutusteli musiikista. Sitte juotiin kahvia, tosin mie join teetä. Joo, tee on parasta. <3 xD Sitte Anssi lähti tuossa kahdeksan aikaan. xD

(Nii, ne kuunteli viimeiseksi Musta aurinko nousee.)

Hei muuten, kun mennään sinne Tallinnaan luokkaretkelle, niin meidänhän pitäs laulella siellä sitä Eesti, Eesti, kaipaan sinne perkeleesti... vai miten se meni. XDDD hahaha.

Heii, meidän keittiön ikkunasta näkyi jänis! :D Se kökötti naapurin pensasaidan luona ihan paikallaan. Luulin aluksi, että se oli kivi, kun ei se liikkunut minnekään, ja se oli tosiaan ihan ruskea. xD Ihmettelin kyllä vähän että miten sellanen iso kivi oli siihen yhtäkkiä ilmestynyt... joo, mutta jänis se sitten olikin. XD Otin siitä muutaman kuvan. ^^ Aww, se oli söpö.

Ostin viime viikolla uuden kirjan. Paulo Coelho - Pyhiinvaellus. Oon jo jonkun verran lukenut sitä ja se vaikuttaa ihan hyvältä. ^^ Nytkin aattelin että lukisin, mutta toisaalta mua väsyttää ihan sairaasti... -__- Etten ehkä jaksaisi.

Huomenna pitää mennä ostamaan uusi herätyskello, kun mun vanha hajosi. :3

Ja vitsit, sunnuntaina siirrytään kesäaikaan! Kunhan vaan nää pakkaset loppuisi ja lumet sulaisi! Kesäkesäkesäkesä! Kesä vauhdilla tänneee~!

Onneksi formulat on varma kevään merkki. >XD

Nyt hyvää yötä kaikille. ^^

arvet kertovat elämästä

Luin tuossa juuri ensimmäisen elämänkerta-teoksen, vaikka olen joskus vannonut, etten niihin sekaannu. Tuntuu oudolta lukea muiden ihmisten elämästä - tulee se fiilis kuin olisi nenä kiinni ikkunassa katsomassa minkälaisia ihmisiä siellä kadulla tänään piipertääkään. Mutta sainpa siitä innostusta kirjoittaa lopputyötä! Ha. Kerrankin kirja, joka kosketti niin paljon, että sitä jopa pohtii syvällisemmin lukemisen jälkeen. Aika jännää, lainatakseni Wilhelmiinaa. 

Odotan innolla Viroon lähtöä. Haluan karistaa tämän paikat pölyt. Olen ollut paikoillani aivan liian kauan. On aika kääntää uusi sivu. Mitä tekisin nyt. Ehkä menen pelaamaan. Ei edes nukuta kiitos sen, että päiväunet taas "hiukan" venähtivät. 

Huomentaaa~

Hyvin väsynyt Nina päätti sitten ottaa itseään niskasta kiinni ja kirjoittaa tännekin jotain, mikä (toivottavasti) on... sopivaa. XD

Voisin aloittaa sillä, miten hämmennyin/järkytyin, kun huomasin, että telkkarissa mainostetaan _kengurun lihaa. Toivon yhä, että luin/kuulin väärin. Joku voisi tässä vedota nyt siihen, että syödään sammakoita, etanoita ja ties mitä muuta, mutta... jotenkin tulee sellainen fiilis, että mitä kohta kaupataan? Pandan lihaa? Suden paistia? Hyi.

En osaa selittää tähän siitä, miten koulussa meni... hyvin? Joku vastustaa? XD Kaikkiko? Oh sad. Mutta anyways. OLLAAN RIKKAITA! Eiköhän ne loputkin kirjat mene. Jos ei muuten, niin kiristämällä ja uhkailemalla.

Joku oikeasti voisi iskeä minua perunanuijalla niin kauan päähän, että saan tuota lopputyötä kirjoitettua ainakin ensimmäiset kymmenen sivua!

Nina kuittaa ja menee nukkumaan (pelaamaan).

Tervehdys Takiaisille

Sunnuntaitervehdys täältä Alppilasta! Palasin illan suussa Lahden kirjamessuilta, ja nyt kyllä väsyttää... Ajattelin laittaa tätä kautta viestiä ja kysyä, kuinka siellä sujuu? Toivottavasti viime viikko meni mukavasti. Huomenna maanantaina ja tiistaina Hannele pitää teille draamaa. Huomatkaa, että ma-ti -päivät ovat hieman tavallista pidemmät! Klo 16.30 asti. Keskiviikosta lähtien sitten minun opetustani loppuviikko. Keskiviikkona meille on sovittu sinne Haminan kirjastoon antologian esittely- ja myyntitilaisuus. Mennään sinne heti ruokailun jälkeen; sovitaan muu strategia keskiviikkoaamulla. Voisitte jo miettiä, jos joku haluaisi lukea katkelman omasta tekstistään - jos siis siellä on mahdollista lukea.

Muistakaa myös (ne jotka näkivät Capote-leffan) Tietokirjoittamisen essee keskiviikoksi!

Keskiviikkona nähdään - mukavaa alkuviikkoa!
tv. Miia

Himsun höpinää

Wahahaha, olin eilen siellä Il Divon konsertissa! Vapiskaa kauhusta, se oli hieno konsertti. xD Kuulitko, Tommi. xD Ne lauloi hienosti!

Joo, tultiin joskus puolenyön jälkeen kotiin sieltä, oli jännää. Olin kamalan väsynyt, kärsin muutenkin eilen puol päivää sairaasta pään- ja niskasärystä x_x Mutta onneksi se päänsärky loppui siinä vähän ennen, kun päästiin sinne konserttiin. Ei ois ollu kiva istua siellä pää kainalossa.

Oon nyt nähny Il Divon kolme kertaa, joten seuraavan kerran, kun ne tulee Suomeen, tuskin jaksan enää mennä katsomaan. xD

Niiden uuden CD:n biisit muuten kuulosti paremmalta livenä kuin CD:ltä kuunneltuna.

Pitäiskö siteerata tähän vielä sitä diivojen epsanjalaista jäsentä, siis Carlosia, kun se höpötti siellä:

"Did you miss me? Did you miss my little curl~? ♥"

Siis oikeasti, ei hemmetti että repesin tuolle, kun se sanoi sen siellä... :D Päivän iskulause! Kauhee. XD (Siis sillä Carlosillahan on aika kiharat hiukset, että siinä sellainen kiehkura valahtaa aina alas... tämä on se juju.) Voitte kuvitella, kuinka se kovin naisvoittoinen yleisö huusi siellä: "Yeees~!" xD Minä en huutanut, mulla oli vaan hauskaa.

Jooh, mutta hyvä konsertti siis oli. :) Ne esitti toisena kappaleena sen Unbreak My Heartin, se on ihan paras. <3

Mutta jooh, sitten täällä koulussa ollaan muuten käyty viimein läpi niitä meidän historiallisia novelleja. Saa nähdä, minkälaisen tuomion minun novelli oikein saa. En itsekään pidä siitä... xD

Jeps, eipä tässä muuta. ^^

Toveripäivät

Eilen oli sitten toveripäivät. Perjantaina ei tuntunut yhtään perjantailta, kun tiesi, että lauantainakin pitää mennä kouluun. Lauantaina ei tuntunut yhtään lauantailta, eikä nyt tunnu sunnuntailta. XD

Okei, oikeastaan osa minusta odotti ihan mielenkiinnolla, että minkälaiset ne toveripäivät olisi, osa ei olisi jaksanut välittää tippaakaan ja osa ei olisi halunnut edes olla siellä, koska tiesin, että joudun lukemaan siellä julkistamistilaisuudessa mummoille sitä antologiaa.

Mutta kokonaisuudessaan, minusta koko päivä meni paremmin kuin mitä odotin. Se meni aika nopeasti ja oli ihan mukavaa. Tultiin Sannimarin kanssa puoli yhdeksitoista kouluun, kun astuttiin ovesta sisään niin Anssi oli jo täydessä touhussa myymässä antologiaa siinä. :) Heh. Se oli myynyt kahdeksasta asti sitä kirjaa jo 8 kappaletta.

No, minun ja Sannimarin myyntivuoro oli sitten puoli yhdeltätoista. Me ei menty sinne hartauteen. Ihan hyvin me minun mielestäni siitä selvittiin, oikeastaan, musta tuntuu että me asuttiin siinä myyntipisteessä, koska meidän ei tarvinnutkaan osallistua jokaseen siellä salissa pidettävään tilaisuuteen. Se oli hyvä juttu! Viihdyttiin siinä myymässä. Elisa ja Maria poukkoili siinä myös. Tietenkin välillä käytiin kahvilla ja syömässä.

Oli hauskaa, kun ne mummot halusi meiltä nimmareita siihen antologiaan. xD Sai sitten leikkiä julkkista siinä. >XD; Muhahaha.

Joo, ja niille antologian ostaneille annettiin aina ilmainen ruusu kaupanpäälle. Tai no, niitä oli 20 niitä ruusuja, mutta kaikki ei ottaneet niitä, vaikka olisivat saaneet, joten en tiedä päästiinkö niistä kaikista lopulta eroon. Silloin kun me Sannimarin kanssa lähdettiin, niin niitä oli vielä jäljellä, vaikka me mun käsittääkseni oltiin myyty siihen mennessä ne 20 antologiaa.

Myytiin Sarallekin antologia. ;D Hii, laitettiin siihen nimmarit. XD Muhaha.

Joo, sitten se antologian julkistamistilaisuus. Olin ihan paniikissa. Siis en enää ikinä halua joutua lukemaan mitään niin monen ihmisen edessä. ;__; Puoleen väliin se meni ihan hyvin, kunnes aloin panikoida liikaa ja happi meinasi loppua ennen kuin pääsin loppuun. Selvisin siitä kuitenkin, mutta olin ihan kauhuissani. X___X Se oli kamalaa....!!

Joo, mutta Mustelaisilla oli hieno esitys, se pitää vielä sanoa. ^^

Eipä tässä sitten kai muuta... ^^

Ei niin kovin hyvää huomenta

No, minä nyt kirjoittelen tänne blogiin kun on miun vuoro, eikä tässä just nyt oo juuri muutakaan tekemistä. Vähän väsyttää kun ei ehtinyt yöllä oikein nukkua kunnolla, mutta ei se mitään, heräsin kun pyöräilin kouluun.
Toivottavasti me ei tänään enää tapella niistä antologian myymiskeinoista ja luokkaretkikohteesta. En vaan jaksa enää vatvoa sitä asiaa. Onhan se tietty hienoa että me on saatu antologia valmiiksi, mutta en vaan jaksaisi markkinoida sitä. Onneksi on olemassa näitä muita jotka jaksaa nähdä vaivaa sen markkinointipuolenkin eteen. =)

Hyvän kukille omat sivut

Antologialle on nyt perustettu oma blogi, käykää katsomassa! Osoite on hyvankukkia.blogspot.com - ja sinne pääsee myös klikkaamalla tuota antologian kannen kuvaa.

Kiva juttu, että raskaasti alkanut päivä päättyi vähemmän raskaissa tunnelmissa:-) Kyllä tämä tästä! Saatiin tänään paljon tehtyä, tosi paljon: sovittiin kirjastoon myyntitapahtuma 25.3, ja soitettiin myös Puistokahvilaan. Sinnekin meidät toivotettiin tervetulleiksi. Ruuan jälkeen tehtiin pieni kävely, saatiin vähän tuuletusta. Käytiin valitsemassa kukat, joita annetaan antologian ostajille lauantaina kylkiäisenä. Itäväylän mukava kukkakauppias tuki meitä antamalla pienen alennuksenkin:-) Lisäksi laitettiin sähköpostia neljään eri matkatoimistoon ja pyydettiin tarjouksia sekä Maarianhaminaan että Tallinnaan suuntautuville reissuille. Toivottavasti saamme hyviä ideoita ja tarjouksia reissua varten.

Huomenna jatketaan, toivottavasti kaikki jotka ovat olleet nyt poissa pääsisivät pian takaisin kouluun ja mukaan suunnittelemaan ja valmistelemaan lauantain Toveripäiviä...

Tommiii~~

Kaikki täällä kyselee, mikset ole kommentoinut tuota meidän kantta vielä. D: Ollaan odotettu sitä kovasti. xD Niin, että mitä pidät siitä?

Siitä lopullisesta kannesta on kyllä korjattu vielä muutama pikku virhe, mutta yeah. Tuollainen se nyt kuitenkin on.

Blah

Lupaan teille kaikille, että pidän tänään turpani kiinni mahdollisimman paljon. Saatte päättää asianne ilman minun vastaväitteitäni tai mitään mielipiteitäni. xD

Sannimarikaan ei ole täällä... >:

Muttette silti kyllä saa minua lähtemään sinne luokkaretkelle, jos en halua eikä siitä tule mitään.

Tänään on jotenkin ihan kamala päivä. Ei tästä tule mitään. Siis ei mistään.

auringon paistetta

Tässä tämä lumisateinen iltapäivä haminassa. Pohdiskelin tässä miksi ihmisillä täytyy olla niin paljon tekemistä ja menemistä, ettei kerkeä viettämään aikaa tärkeimpien ihmisten kanssa ja nauttia elämästä. Eilen heräsin kauniiseen auringon paisteeseen, puin nopeasti päälle, söin aamupalan ja kiirehdin rantaan. Noin tunnin istuin laiturilla, joka oli talveksi vedetty rantasaunan eteen ja yksinkertaisesti vain nautin auringosta. Päässäni ei ollut yhtäkään ajutusta ja annoin auringon lämmittää. Ensimmäinen ajatus, joka tuon hetken jälkeen tuli mieleen, olenko nyt huono ihminen kun en saanut mitään aikaiseksi? Minua varmasti rangaistaan, jollakin ihmeen tavalla kun yhden tunnin elämästäni uhrasin tähän, nautin auringosta. Pitkän talven jälkeen tuo aurinko tuntui aivan ihmeelliseltä ja ihanalta, vaikka tunnustaudunkin täysin talvi ihmiseksi. Mutta ehkä ihminen aina välillä tarvitsee jonkinäköistä aurinko energiaa.

"Miksi valittaisit kurjaa säätä? Yhdeksän ihmistä kymmenestä ei keksisi mitään

puheenaihetta ellei sää silloin tällöin muuttuisi."

heh..löysin tuollaisen aforismin netistä, ehkäpä se on totta. En minäkään olisi mitään kirjoittanut, ellei eilen olisi ollut niin ihana auringon paiste. Mutta ehkäpä tuo myös pätee elämään, ihmisiä ei kiinnosta, jos ei sää elämäsäkkään muuttuisi.

En tiedä ehkä olen liian innoissani tuosta antologiasta, mutta se on niin hieno ja se on hienoa, että meille on annettu tuollainen mahdollisuus. Lauantai sen kun lähenee ja antologian julkistaminenkin. Nyt sitten hiotaan kaiken näköisiä sotasuunnitelmia, miten saadaan antologiaa tarpeeksi paljon myytyä.

Mutta palaan takaisin arkeen ja tuohon harmaaseen säähän. Viime yönä oli muuten kuulemma ollut täysikuu,höh, se jäi näkemättä.

Mutta nähdään pian!

E

Lohdutussilikonit

Mietiskelimpä tässä päivänä eräänä ihmisen laumakäyttäytymistä ja sen ilmenemismuotoja. Yksilön täytyisi olla yksilö ja samalla hänen tulisi kantaa kollektiivinen vastuu. Kuinka tämä ristiriita on sovitettavissa käytännön toimien tasolla? Tulisiko hänen kantaa taakkansa vain siltä osin , miten yhteiskunta sen määrittää, vai saisiko hän ajatella yksilönä.
Lamantorjuntatalkoissa ihmisiä on kehotettu kuluttamaan niin paljon, että napa ratkeaa. Jotenkin tuo norsunluutornista annettu neuvo ei avaudu minulle. Ensin herää kysymys: miksi ihmeessä tällaiseen tilateeseen on ajauduttu? Väistämättä heti ensimmäisenä tulee mieleen että on eletty yli varojen, siis kulutettu liikaa. Tästä taas mieleeni muistuu erään edesmenneen ystäväni neuvo krapulaan: sillä se lähtee, millä on tullutkin. Onko näillä kahdella asialla mitään merkittävää eroa? Kuluttaa niin paljon että uppoaa materian mielettömään krääsään tai juoda viinaa niin paljon että sairastuu. Molemmissa tapauksissa loppudilemma on väkisinkin sama. Yksilön tuho tai yhteiskunnan tuho, riippuu tapauksesta.
Miksi siis ihminen suinpäin ripustautuu hirttoköyteen vannoen narsimin tai kollektiivisuuden nimeen? Eikö hän vain voisi elää niinkuin kissa, joka viettää joutoaikaa uuninpankolla sen kummemin murehtimitta loistosta ja prameudesta? Kissalle riittää kala, ihmiselle ei riitä kalapotti. Ja miksi ei? Koska hän pelkää itseään, sitä, mitä muut hänestä ajattelevat ja kuvittelevat. Toivoisinpa että yhä useammat meistä omaksuisivat jo kolmekymmentävuotta sitten Jyrki Siukosen sinänsä yksinkertaisen kehotuksen: "Kun ei pelkää itseään, ei pelkää myöskään elää elämää".Ei siihen sen kummempaa tarvita.
Mitä tuo otsikko sitten mahtaa tässä yhteydessä tarkoittaa? Pohtikoon jokainen sitä tykönänsä.
Tai sittenkin, älkää pohtiko! Unohtakaa koko juttu! Öitä!

Anssi Hyyrynen

Kahvia ei voi koskaan juoda liikaa.

Viimeinkin monen päivän tuskailun jälkeen sain pakotettua itseni kirjoittamaan tänne. Mä olen uskomattoman huono kirjoittamaan blogeihin, varsinkin jos ei ole mitään elämää suurempaa sanottavaa. Tällä hetkellä ainoa asia mikä mun päässä liikkuu on ajatus siitä, kuinka pirusti mua väsyttää, viimeisen kahden yön aikana mä olen nukkunut yhteensä hädintuskin seitsemää tuntia. Ei taida unirytmi olla lähelläkään oikeaa. Kauhulla mä odottelen tulevaa kouluviikkoa.
Luojan kiitos antologiaprojekti alkaa pikkuhiljaa olla pulkassa, onpahan ainakin yksi stressiä aiheuttava tekijä vähemmän. Toisaalta antologian valmistuminen tarkoittaa, että tekosyyt olla ajattelematta lopputyötä alkavat loppua. Tekosyiden lisäksi kohta alkaa loppua myös mun sietokyky tätä kirottua kaupunkia kohtaan. Kokon eilisen päivän olin valmis kiroamaan tämän paikan vähintäänkin alimpaan helvettiin, eikä se tunne kovinkaan paljon siitä ole muuttunut. No, se on aina kausittaista, eikä tätä takapajulaa ainakaan paljoa vuotta kauempaa tarvitse enää kestää :)
Kaiken sen tärkeän ja hyödyllisen sijaan mitä mun olisi pitänyt tehdä tämän viikonlopun aikana olen suurimman osan ajastani maannut peiton alla nenä kiinni kirjassa. Tai pikemminkin kirjoissa. Kohteina ovat tällä kertaa olleet Neil Gaimanin Unohdetut jumalat, englanninkielinen seiskapotteri, Maurice Druonin Aleksanteri Suuri, Gaston Lerouxin Oopperan kummitus, Arto Virtasen Jumalien testamentit ja ennenkaikkea mun kirjahyllyni rakkain opus The collected works of Oscar Wilde, jonka ostamista en kaikella tahdonvoimallanikaan pystynyt itseltäni kieltämään.
Ja nyt kaiken tämän turhan löpinän päätteeksi haluan ihan vain omaksi ilokseni lainata pätkän Wilden runosta The True Knowledge:

Thou knowest all; I cannot see.
I trust I shall not live in vain,
I know that we shall meet again
In some divine eternity.

Kansi

Tässä on nyt antologian etukansi. ^^ Ja tässä alhaalla takakansi:

Terve taas;) Nyt menee huonosti. Ottaa päästä kaiki tekniset laitteet, tietokoneet, hiustenkuivaajat, taittajat, ym. Aamu oli jo sellainen, että nukuin vahingossa pommiin. Olin laittanut yöllä korvatulpat korviini, etten heräisi joka-aamuiseen yläkerran aamulirinään. No, en herännyt siihen. Heräsin vasta puoli kymmeneltä... Näin jotain kummallista unta sukan parsimisesta. Anssi sanoi äsken että: Kukkuu. Minulla on vähän sellainen olo. Niinkun että KUKKUU!
Olen tehnyt jotain hauskojakin asioita. Maalasin auringonkukkia ja harjoittelin ihmishahmojen piirtämistä. Kuuntelin hyvää musiikkia ja ompelin maalaustakkini nappeja, kun ne oli alkanu tippua. Minulla ei ollut valkoista lankaa, joten ompelin vihreällä ja vaaleenpunaisella.

Loma, mikä oli tässä viime viikolla, oli mahtava. En tehnyt mitään. Elisa kävi Nilsiäs viikonlopun. Käytiin Paavon pirtillä ja tehtiin siellä uusin limppari mainokseni. Siitä tuli huippu XD ! Toivottavasti sen saa liitettyä tälle sivulle.

Heips!

Jippii, tänään antologia lähtee painoon. Viimeiset korjaukset on tehty ja nyt vain odotellaan.
Kaikki vaan tekee tietokoneella jotakin. On nää uudet koneet kyllä aika hienot. Enää ei kestä puolta tuntia kun pääsee nettiin vaan viis minuuttia :) no ei, hyvä nämä ovat. Taustakuvat ja käyttäjätilikuvatkin on jo vaihdettu.

Jeps, pääsen ehkä visulahteen kesätöihin, tulkaa sitten kaikki sinne moikkaamaan. "Visulahti, visulahti, siinä on kesäloman tahti, ota suunnaksi visulahti." :) Kaikki kouluhautkin alkaa kohta,mitäköhän sitä tämän jälkeen sitten tekisi?

No mutta jatkan opintoamatkan suunnittelua, oi ahvenanmaalle ois niin mukava päästä
ja se ois vielä kaiken lisäksi suomessakin ;)

elisa

Koulussa taas (tosin tätä kirjoittaessani kotona)

Joo, nyt tosiaan ollaan oltu taas pari päivää koulussa. Onneksi maanantaina alkaa aina vasta yhdeltä, kouluun palaaminen ei tunnu niin raskaalta kuin jos se alkaisi yhdeksältä ja olisi hirveä kiire ja väsyttäisi kamalasti ja niin eespäin. xD

Mutta tänne kouluun tuleekin yleensä ihan mielellänsä toisin kuin jonnekin aikaisempiin kouluihini. :)

Jooh, nyt on uudet koneet koulussa! Siistiä, ne toimii tosi hyvin ja mesekin löytyy. Harmi, kun ei vaan ole uusia näyttöjä. Mutta eipä nuo vanhat ainakaan reistaile, niin ei se sinänsä haittaa. On vaan niin tottunut nyt katselemaan littunäyttöä, että putkinäytöllä kaikki näyttää niin vanhalta ja kuluneelta ja pölyiseltä. XD Wahaha.

Ollaan oikoluettu meidän antologia-tekstejä. Se on ollut välillä vähän mälsää, mutta eipä ainakaan ole ollut kiire. Sitten ollaa käyty Suomen kirjallisuuden historiaa ja se on ollut tylsää ja ärsyttävää. Mutta kyllä siitä selviytyy.

Sitten tänään mietittiin, minne mentäisiin luokkaretkelle. Miehän en ollut alussa lähössä ollenkaan. >: Enkä taida lähteä, jos mennään ulkomaille, mutta ei se mua sinänsä haittaa, vaikka jäisin poiskin. ^^ Heh, en ainakaan ole hidastamassa matkaa sitten tai tekemässä siitä ongelmallista. >XD

Mutta jos päädytään menemään jonnekin täällä ihan Suomen rajojen sisäpuolella, niin sitten saatan lähteäkin. Mutta tiedä nyt sitten. Katellaan mihin siinä päädytään...

Joo, Anssia on taas saanut auttaa paljon koneitten kanssa. Paitsi että nyt tuli mullekin heikko lenkki! En osaa kunnolla neuvoa sitä sen open officen kanssa, vai mikä se onkaan, kun en ole koskaan käyttänyt sitä kirjoitusohjelmaa. Mulla kun on word. XD No mutta juuh, onneksi meillä on tosiaan ainakin Sannimari, jolla on se ohjelma ja se tietää miten sitä käytetään. :D

Joo Elisa, pitäs tehdä Anssille se todistus siitä muistitikku-kurssista. :) Mutta heittääkö se sen sitten heti pois? >: Aawww, vois Anssi ainakin jotain muistona säilyttää. xD

Takaisin Haminassa!

Loma on taasen ohi. Oli outoa palata takaisin Haminaan, ensimmäistä kertaa ehkä kaipaan takaisin Järvenpäähän. En sen takia, etten enää viihtyisi Haminassa vaan katselin ehkä Järvenpäätä eri näkökulmasta. Huomasin ettei siitä kaupungista tule enää kotikaupunkiani, vaan uudet tuulet odottavat tuolla jossakin. Huomasin, että Järvenpää on täynnä muistoja, enkä voi sitä koskaan unohtaa. On vain kuljettava eteenpäin. Kauhulla myös ajattelin, että koulua on enää jäljellä niin vähän, kolme kuukkautta!! Mitä sitten tapahtuu? Olen ainakin itse oppinut niin paljon tämän vuoden aikana. Kasvanut, oppinut sekä tullut ehkä myös hieman rohkeammaksi. Toivon, että me kaikki olemme.

Tänään näimme antologian kannen ja se oli upea, hieno. Yksinkertainen, tyyllikäs ja yksinkertaisesti hyvä. Jännittää jo mitä tulevan pitää. Enää muutama viikko ja meidän antologiamme julkaistaan, jippiiiiiiiiii!!!!

Mutta täytyy tästä ryhtyä tekemään lopputyön synopsia, ehkä tänään saisin sen vihdoinkin valmiiksi. Tuossa on kuva Kuopiosta, missä olimme Marian kanssa seikkailemassa. Taasen pitää hieman laittaa Paulo Coelhoa, tämä sai minut tänään mietteliääksi.

" Älä koskaan tunne häpeää. Ota vastaan, mitä elämä antaa, ja juo maljoista, jotka näet edessäsi. Kaikkia viinejä on maistettava-joitakin vain yhden siemauksen verran, joitakin koko pullollinen.

- Miten erotan ne toisistaan?

-Mausta. Hyvän viinin tunnistaa vain se joka on maistanut katkeraa viiniä."

-Paulo Coelho-