Talvea (ja varsinkin kevättä) odotellessa

Pitkästä aikaa sain mikäkin sen verran irti itsestäni, että sain aikaiseksi raapustella tänne jotakin. Aika on jostain kumman syystä kulunut kuin siivillä vaikken mitään ole tehnytkään. Mielestäni aika saisi kuitenkin rientää valtaisaa vauhtia vielä jatkossakin, ainakin kevääseen asti jolloin pääsen vihdoin tuhlaamaan suurimman osan säästöistäni Euroopan kiertämiseen. Vaikka viimeistään juuri keväällä minunkin on alettava tutustua kunnolla aikuisten maailmaan, ainakin muuton osalta, ei mistään ahdistuksesta tai pelosta ole tietoakaan. Olen vain innoissani!

Vaikka juuri tulinkin kirjoittaneeksi, että en ole tehnyt mitään ei se taida olla aivan totta. Omasta mielestäni olen tehnyt paljonkin. Toisinsanoen lukenut ja kirjoittanut hullun lailla. Satuin rakastumaan Arthur Rimbaud'n kirjoituksiin oikein tosissani jo kuukausia sitten ja siksipä olenkin lukenut niitä uudelleen, uudelleen ja uudelleen, sekä tietysti tulkinnut, käännellyt ja väännellyt niitä. Siinä sivussa en tietenkään voinut olla kiinnostumatta myös muista saman aikakauden ranskalaisista runoilijoista ja tämän innostuksen kanssa aika onkin pääosin kulunut.

Olen myös suorastaan yllättänyt itseni kirjoittamisellani. Minulla on meneillään jonkinlainen, toistaiseksi nimetön, projekti jonka kanssa olen jaksanut ahertaa lähes päivittäin. Tai itseasiassa olen kyllä lähes säännöllisesti kirjoittanut yöt ja nukkunut päivät. Se sopii minulle paljon paremmin, öisin inspiraatio vain kukkii paljon paremmin. Koska aloitin joitakin viikkoja sitten italian kurssin en ole enää voinut kuluttaa aivan jokaista yötä kirjoittamiseen vaan ainakin yö keskiviikosta torstaihin on ollut nukuttava, jotta aivot ovat toimineet kunnolla torstain italian tunnilla. Ilokseni huomasin heti alussa, että italia on pirun helppoa! Ehkä osasyynä on myös valtava motivaationi aiheeseen. No, oli miten oli, hyvin se sujuu kuitenkin.

Olen suorastaan harmissani siitä, että minut puoliväkisin tungettiin ensi maanantaina alkavaan Suunnannäyttäjä-valmennukseen. Ainoa oma motiivini kurssin suhteen oli puhdas rahan ahneus ja ilmeisen tehokkaasti valehtelin haastattelussa ummet ja lammet mukamas vallitsevasta epätietoisuudestani tulevaisuuteni suhteen. Totuus on kuitenkin, että tulevaisuudessa haluan tasan tarkkaan ja ainoastaan kirjoittaa. Raha on loppupeleissä yksi ja sama, käsittääkseni kovinkaan moni ei enää nykypäivän Suomessa kuole nälkään.

Pari viikkoa takaperin minut jotenkin ihmeellisesti saatiin raahattua Ylläkselle lomaosakemökkiimme. Vaikka suhtauduin kohtalaisen epäinnokkaasti metsän keskelle joutumiseen oli reissu kertakaikkisen loistava. Olin innoissani kuin pikkulapsi nähdessäni valtavasti poroja ja todellakin yli 25 senttiä lunta! Koska rakastan autossa istumista mielettömästi olin innoissani yli 12 tunnin ajomatkasta, joka tietysti toteutui kahteen otteeseen, sinne ja takaisin. Käväisimme myös Norjassa vuonon rannalla jonne meno- sekä tulomatka kestivät myös yhteensä kymmenisen tuntia. Mielestäni mikään ei ole niin otollinen tilanne kerätä ajatuksia kuin monen tunnin autossa kököttäminen. Kieltäydyin kuitenkin ehdottomasti lähtemästä tarpomaan ainoallekaan luontopolulle vaan jäin mökkiin kirjoittamaan. Kirjoitin koko viikon aikana enemmän kuin ties kuinka pitkiin aikoihin! Ja ainakin omasta mielestäni vielä jopa varsin laadukasta tekstiä. Kun illalla istuin lumipyryn tuiskuttaessa yksin mökissä takkatulen ääressä viinilasin kanssa kirjoittamassa tunsin oloni jotenkin mielettömän... Noh.. Kirjalliseksi. Tiedä sitten mitä tuollakaan tarkoitan.

Tässä taisi kuitenkin olla kaikki tältä erää. Pitäkää kynä kädessä (tai sormet näppäimillä)!

harmaan sunnuntai-iltapäivän oivalluksia

Tässä sunnuntaipäivän ratoksi päätin alkaa siivoamaan kaappeja. Kuinka paljon ihmisillä pitää olla tavaraa, eikö sitä vähemmälläkin selviäisi? Olen survonnut kaappeihin valokuvia, astioita, cd-levyjä, kirjoja ja kaikkea turhaa. Olen säästänyt tavaraa siltä varalta, että joku päivä niitä tulisi tarvitsemaan. Mutta jos en olen tarvinnut niitä vielä tänäkään päivänä niin mitä säästelemään. Kun kaikki menisikin niin yksinkertaisesti, mutta sitten alkaa muistelemaan menneitä. Kokoaa tavaroita kasaan, jotka "ehkä voisi heittää pois" ja joita "ehkä vielä tarvitsee". Mutta mikäs tässä on harmaa sunnuntainen iltapäivä, taustalla soi jazz ja ensi viikolla on loma. Ehkä ihmisin pitää välillä pysähtyä ja käydä läpi eletty elämä, niin että voi taas jatkaa.

Sain luettua myös Kari Levolan kirjoittaman Kirjailijan työmaa-kirjan. Suosittelen. Minua se tavallaan helpotti. Vaikka olen vieläkin sitä mieltä, että en aijo pyrkiä kirjoittamaan. En ole tarpeeksi rohkea. Toivon, että päädyn tutkijaksi jonnekin pölyiseen kammarriin, analysoimaan joitakin tekstejä joita en enää edes kunnolla näe, sekä siinä sivussa hoidan meren ranta huvilaani ja sen puutarhaa. Siihen aijon pyrkiä. Mutta ymmärsin : jokaisella on se tie kuljettavana ja raivattavana, miksikä sitten ikinä päätykin ja minne ikinä päätyykin. Se ei tule helposti.

Mutta nyt lähden survomaan elämäni takaisin kaappeihin, otan löytämäni akvaryllivärit ja rupean maalamaan ja samalla yritän virittäytyä Picaso tunnelmiin. Ajattelin käydä katsomassa Picaso näyttelyn tulevalla viikolla. Aurinkoista syksyä!

" On surullista unohtaa miten kullakin kuukaudella on omat kasvonsa,
rakkaan henkilön piirteet. Tähän päättyy yksi ja samalla se jo erottuu korkokuvastaan
heittää varjon :
omaksuu selvän, lopullisen hahmon.
Jokainen päivä on kappale tuota meille annettua, mutta tuntematonta ruumista,
ehkä poski, kenties
pelkkä silmäluomi.
Se kasvaa samalla lailla kuin patsaan malli
joka on upotettu veteen ja
nousee sieltä näkyviin asteittain
paljastaen vain veistettävän kohdan
vähän kerrallaan
kunnes muoto
on kokonaan paljas
kohoten korkealle ilmaan lopullisena, samana."

- Valerio Magrelli-

Ich bin sehr müde...

Hallo!

Joo, saksaa, ja kuten otsikko sanoo, olen tajuttoman väsynyt. Ollut jo pitemmän aikaa, kun en ole saanut nukuttua kunnolla pariin kuukauteen. D: ÄÄÄH. Kirjoittamisestakaan ei tule mitään, kun on koko ajan ihan väsynyt... ._. No, ensi viikolla on syysloma, joten ehkä onnistun lepäämään silloin.

Mutta.

Nyt on koeviikko. Huomenna on vielä ussan koe. Pitäisi lukea siihen, mutta ehdin vielä huomennakin. Koska tänään en enää jaksa. Maanantaina oli saksan koe. Jännitin sitä varmaan eniten kaikista kolmesta kokeesta. Koska haluaisin hyvän numeron! Jännitän aina kielten kokeita, vaikka tietäisin, että osaan asiat, koska pelkään että mokaan. Luin melkein koko maanantain, ja kokeessa olin ihan paniikissa... XD Mm, uskon, että se meni kuitenkin hyvin... tiedän tosin, että sähläsin (ainakin) yhden helpon jutun, koska unohin yhden sanan, jonka muistin vasta kotona. :/

Sitten voi niitä sanojen sukuja! Olisi pitänyt heti alussa tajuta alkaa opettelemaan niitä sanoja niin, että opettelee sen suvun samalla. Ettei opettele vain esim. sanan "Motorrad", vaan "das Motorrad" :/ ...Aah, yritin kyllä parhaani, mutten tiedä miten sitten onnistuin niiden sukujen kanssa siinä kokeessa. Pitää tästä lähtien ottaa ne suvut paremmin huomioon.

Hei sitten huomasin yhden hassun jutun yksi päivä, kun tsekkasin jotain sanakirjasta. Kun saksaksi kenkä on "Schuh", niin käsine on "Handschuh" ...käsi on "Hand", joten... käsikenkä???

Matskan koe oli tiistaina. No, en osaa sanoa siitä mitään, muuta kuin että yritin. En kauheasti ymmärtänyt niistä laskuista mitään, mutta tein vaikken tiennytkään, miten ne olisi pitänyt tehdä. XD Kokeilin mitä tahansa, mitä päähän sattui tulemaan, toivoen, että joku niistä sattuisi menemään oikein tai saisin edes muutamia pisteitä.

Ensi jaksossa mulla alkaa ruotsin kertauskurssi. Pitäisi petrata ruotsissakin. Sitten mulla on lisää matematiikkaa, ja sitten muistaakseni vielä jotain muuta... taisi olla bilsaa? Harmi kun mulla ei ole nyt historiaa, kun sain niitä niin paljon hyväksytyksi päivälukiosta. Tai no, sehän on hyvä juttu sinänsä. xD

Minun tekisi mieli lukea jotain, mutten keksi mitä. Siis muutakin kuin mangaa vaihteeksi.

Yo.com

Eli hei, ihmiset, ajattelin ilmoittaa olevani elossa jopa! Ja sitten ajattelin tulla ujosti pahoittelemaan sitä, etten ole pitänyt yhteyttä kovinkaan paljoa (erityisesti Maria ja Wilhelmiina, olen pahoillani). Koulu tappaa. Juuri sain antologian valmiiksi (pienet 55 sivua kokonaisuudessaan) sekä läpäisin hygieniapassikokeen. Uutta koetta lykkää perään, tällä kertaa ruokatuntemuksen ensimmäisestä kurssista, eli tulen olemaan jatkossakin kiireinen. Lisäksi kitaratunnit puskevat päälle (luojan kiitos mukavasta, idioottimaisesta opettajasta). Vapaa-aikaa ei tällä ihmisellä siis ole ainakaan tällä eikä ensi viikolla. En voi valittaa tekemisen puutetta, nytkin pitäisi itseasiassa olla vääntämässä kitaraläksyjä. On kuitenkin pitänyt kirjoittaa tänne sen verran usein, että päätin tehdä sen nyt.