Olen Diogenes

Kasarmin kello on aina oikeassa ja siinä se on väärässä. Koko syksy meni höpöttäessä ja siinähän se aika menikin. Tosin minultahan se käy luonnostaan jo muutoinkin. Olen kirjoittanut Haminan jälkeen kokonaista kaksi novellia, mutta ei se määrä vaan se laatu(heh heh). Mennyt enemmän ton lukemisen ja laiskottelun puolelle. Mut joo, nyt täytys lähtee ens tiistaina yhteen haastatteluun jonnekin kauas ja kokeilla josko opiskelu maistuisi 25 vuoden jälkeen uudelleen. Jamilahtea en laske joukkoon, sillä kirjoittamisen jälkeen vaikeinta on lukeminen. Jamilahtea ei voi siis sillä saralla ylittää.

Tuntuu niin pirun puuduttavalta yrittää kirjoittaa jotain lukuromaania, jota myös kitschiksi kutsutaan. No joo, onhan se pirunmoinen homma kirjoittaa vaikkapa 300 sivuinen romaani ja saada se vielä julkaistuksi. Kyllähän niitä vielä lukee silloin tällöin, mutta että pitäisi kirjoittaa. Kyllä sen täytyy iskeä tyyliin Salminen, Seppälä, Leskinen, Kafka. Mut joo, tänhän te varmaan huomasitte jo viime vuoden aikana, et se Hyyrynen kirjoittaa, lukee ja puhuu tyylillään.

Oletteko muuten panneet merkille , että yhteiskunta ja päättäjät ajavat maatamme yhä enenevässä määrin järjettömän uusliberalismin suuntaan. Byrokraatilta byrokraatille, idiootilta idiootille. Teille nuoremmille voi olla hepreaa Sata-komitea ja sen päätökset, mutta enpä nyt muista suoralta kädeltä, että jossain yksittäisessä projektissa olisi pahemmin metsään menty. Suomea tuntuu hallitsevan joku outo näkymätön käsi, joka ei missään tapauksessa halua antaa Josef K:lle kykyä eikä mahdollisuutta itsenäiseen ajatteluun vaan tarkoitus on raahata yksilö suoraan lahtipenkkiin, jollei se suostu toimimaan yhteiskunnan sille asettamien normien puitteissa. Toisaalta, onhan se tietysti hyvä, ettei Anssi Hookaan ole vallassa. Välttämättä hänelläkään ei tuo objektiivisuus ulotu aina kaikkialle. Se yhteiskunnan tilasta. Ei siis aivan huono. Poliitikkojen moraalista ja etiikasta minä en sano mitään, sillä sen arvioimiseen vaadittaisiin uusi kieli. Suomen kielen nykyiset, kylläkin sangen hyvin tyhmyyttä kuvaavat negatiiviset adjektiivit eivät siihen riitä.

Tommi perkule, koskas se runoteos ilmestyy, että minä pääsen arvioimaan, ylittääkö se Jenni Haukion vastaavan.
Ja samat sanat tietty Miialle.
Vai käykö kenties niin, että Sannimari ehättää edelle. Ainakin keräilytyömäärästä voisi jotain sellaista päätellä. Kustantajan löytyminen on pikkujuttu. Ainaskin siinä tapauksessa, että teoksen käyttää ensin kriitikko Hyyrysen luettavana. Jos sen läpäisee, niin eikun Siltalalle.
Yhtä lailla kaikille muillekin hyvää talven jatkoa ja kevään odotusta.
Yritän kirjoitella useammin ja tulla Toveripäiville jos vain suinkin pystyn.
Ai niin, Finlandia- palkinto meni taas väärin. Se olisi kuulunut Cristina Karlssonin teokselle Herra Darvinin puutarhuri. Lukekaa, niin tiedätte miksi.