Kirje tulevaisuudesta

Tervehdys, Saara-Maria Iskanius!

Kirjoitan sinulle tulevaisuudesta. Maailma on muuttunut paljon 22 vuodessa. Esimerkiksi minä, eli siis sinä, olen nyt 50 vuotta. Myös poliittinen tilanne maailmassa on sekava. En nyt puutu siihen, se ei ole oleellista.

Niin kuin suunnittelin, vai pitäisikö sanoa suunnittelit, muutin Moskovaan parin vuoden sisällä tämän kirjeen saamisesta. Vinkkinä voin sanoa, että kannattaa opiskella enemmän venäjää... Kirjoittamisesi sai potkua antologian julkaisemisesta; olihan se ensimmäinen kirja minkä julkaisit. Aloit kirjoittaa lehtiin artikkeleita. Välillä niitä julkaistiin ja sait vähän rahaa kirjoituksistasi. Vaikka sinulla oli tyylinä kirjoittaa viimetingassa, usein tekstit olivat sellaisia, että ne saattoi julkaista milloin tahansa, niin ettei päivämäärällä ollut niin väliä.

Sinusta alkoi tulla myös rohkeampi. En tiedä tarkkaan mistä se johtui, ehkä vapaudesta Haminassa? Aiemminkin olit tehnyt rohkeutta vaativia asioita, sydän väpättäen kuin lampaan saparo, mutta taistoon käyden silti.

Puhun vielä sinulle kirjoittamisesta. Sinua pyydettiin kirjoittamaan teatteriporukalle ja se innoitti sinua, sait aikaan hyvää tekstiä. Se myös sai sinut kirjoittamaan enemmän, mikä oli hyvä juttu. Tuli kirjoittaminen jotenkin rutiiniksi. Kirjoittamisessa sinuun vaikutti vuosien ajan Aknestikin musiikki. Tykkäsit kirjoittaa näytelmiä, vai oliko se vain sattumaa, että tekstit menivät aina siihen suuntaan. Sinulla oli feministinen kanta asioihin; naisille enemmän rooleja näytelmiin! Jo Nilsiän harrastajateatterin harjoituksissa ja lavalla sinua korvensi, kun naiset jäivät aina miesten jalkoihin. Et saanut kunnollisia rooleja, tietenkään kun niitä ei naisille edes kirjoitettu. Tulevaisuudessasi se muuttuu, osin sinun ja muodin takia.

Sait hyviä ideoita myös surrealistisissa unissasi. Yht´äkkiä ja pam! tässä se on! Yöllinen herääminen pimeässä huoneessa tietäen mitä näytelmässäsi tapahtuu. Se oli mahtavaa, tosin joskus kiusallista, jos piti lähteä teatterinäytöksestä tai oopperasta äkkiä pois, jos oli tullut joku hyvä idea kesken kaiken. Sitten opit kuljettamaan muistikirjaa mukanasi. Kirjoitit siihen mieleesi tulleet avainsanat, tai piirsit maalauksen tai vaatteen idean ylös. Pidit myös taidenäyttelyitä, ja ompelit makeita, epätavallisia vaatteita. Mutta ompelu oli sinulle usein se kiusallisin prosessi, samoin kuin asujen aikaansaaminen ajoissa.

Voi, sinä olit nuorena niin innokas ja tietämätön! Silti minä rakastan sinua, mokistasi ja epäonnistumisistasi huolimatta. Koska ei mokilla ole väliä. Ja sinä pärjäät kuitenkin. Vaikka elämäsi tuntuu välillä sumuiselta tarpomiselta, tiesi alkaa vähitellen kirkastua päämääräsi seljetessä.

Halauksin, Maria!