Tervehdin Sinua, tulevana sinuna. Keitähän itsellesi kupponen kuumaa ja istahda hetkiseksi lukemaan.
Muistelin tässä eräänä iltana kaikkia niitä epäröinnin hetkiä – hetkiä, jolloin punnitsin vaihtoehtoja, suuntaa. Voin tässä vaiheessa onnitella itseäni: useimmiten valitsin oikein, vaikka askel saattoi toisinaan tuntua huteralta, kuin maa viettäisi jalkojen alla. Mutta olen tässä nyt, sinä olet tässä nyt, kanssani ja siellä.
Maailma on ruma, kauhistuttava. Elämä on kaunis, arvokas ja arvoitusta täynnä. Tämän arvoituksen avaimet ovat omissa käsissäsi, näissä meidän yhteisissä käsissämme. Älä päästä irti. Tiedän, ettet päästä.
Sinä pitelet itseäsi tässä maailmassa: kudot oman taikaseittisi, turvaverkkosi maailman kylkeen. Elämänlangoista sinä sen kudot, ja vaaran hetkellä varalangoista, vahvoista. Kudelmiasi katso, näitä meidän yhteisiä kudelmiamme. Kun ennätät tänne saakka, katsot, kuten minä katson.
Muistelin tässä eräänä iltana tätä päivää, jolloin kirjeeni saavuttaa sinut. Tiedän, että saavuttaa. Se lohduttaa minua, vaikka en saisikaan vastausta. Ethän unohda minua.
Suvi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti