Luin tuossa juuri ensimmäisen elämänkerta-teoksen, vaikka olen joskus vannonut, etten niihin sekaannu. Tuntuu oudolta lukea muiden ihmisten elämästä - tulee se fiilis kuin olisi nenä kiinni ikkunassa katsomassa minkälaisia ihmisiä siellä kadulla tänään piipertääkään. Mutta sainpa siitä innostusta kirjoittaa lopputyötä! Ha. Kerrankin kirja, joka kosketti niin paljon, että sitä jopa pohtii syvällisemmin lukemisen jälkeen. Aika jännää, lainatakseni Wilhelmiinaa.
Odotan innolla Viroon lähtöä. Haluan karistaa tämän paikat pölyt. Olen ollut paikoillani aivan liian kauan. On aika kääntää uusi sivu. Mitä tekisin nyt. Ehkä menen pelaamaan. Ei edes nukuta kiitos sen, että päiväunet taas "hiukan" venähtivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti